Kerrankin asiaa.

Sain anonyymiltä äsken ikävän kommentin siitä miten laiha, negatiiviseen sävyyn, olen tuohon miun edelliseen postaukseen jossa näkyy meikäläisen vartalo. Se sai mut surulliseks, ja melkeenpä vihaseks, koska näitä kommentteja saan harvoin nykyään, mutta ympäri internettiä. En kaipaa sellaisia kommentteja,  kuvitteletteko te ettenkö tietäis miten asian laita on? Jos siis laittelette tuollaisia kuten äskeinen 'Onks kivaa olla laiha ku pakkasen purema pulkannaru? Mikä teitä nykyteinejä vaivaa kun pitää matkia supermalleja ja olla rumia?' POISTAN NE SAMANTIEN ! Ei tarvii tulla mulle vittuilemaan.

Joten, kerron nyt teille pikku iltasadun omasta elämästäni.

Oon sairastanut ja toipunut fyysisestä anorexia nervosasta, vaikka olen yhä selkeästi alipainoinen.
Fyysisellä anoreksialla tarkoitan sitä, etten itse kokenut olevani lihava, enkä halunnut olla laiha, joten toisin sanoen selvällä suomen kielellä olin vaan sairaalloisen laiha. Oon aina ollut helkkarin laiha, ja siinä vaiheessa kun todettiin tämä ns. "fyysinen anoreksia", en voinut asialle mitään. Mun keho on vaan sellainen, etten liho vaikka mitä teen. Tää todettiin kun olin 11 vuotias, ja 16 vuotiaana pääsin irti diagnoosista anoreksia. Eli sen viiden vuoden aikana on kertynyt aikuisen kehoon kasvamisen ansiosta sen verran kiloja etten ole enään kuin alipainoinen.

Kyllä, mulla näkyy luut yhä edelleen sieltä sun täältä erittäin rumasti.
Ei, mulla ei oo koskaan ollut bulimiaa tai en oo tuntenu itteeni lihavaks.
Kyllä, oon yrittänyt aikoinaan lihottaa itteeni tavalla jos toisella.

Joten, jos joku haluu oikeesti tulla tänkin tekstin jälkeen vittuilemaan miten laiha oon et vittu lihota vähä mee mäkkärii ni kipikipi tuu sanomaan päin naamaa. Oon kyllästynyt siihen et ihmiset valittaa miun kehosta, KOSKA EN VITTU VOI SILLE MITÄÄN. Ainut massa mikä mulla kertyy on kaikki turvottava, mahaan tietysti, ja sekin lähtee oikeel ruokavaliolla pois.

Kyl miekii valitan silloin tällöin siitä et 'voi vittu mikä vatsamakkara, voi vittu ku perse levii' mut tiiän sen, et saatan valittaa aiheetta. Tästä tulikin taas yks juttu mieleen; on turha vetää herneitä nenään siitä, jos valitan lihomista. Mulle psyykkisesti lihominen on iso NOUNOU, koska oon tottunu siihen et mul on laiha kroppa. Ja jos lihominen näkyy jossain väärässä paikassa, se alkaa vähä musertaa kun en tiedä mitä tehdä jne. Et se on mun pään sisällä, jos lihon, se satuttaa henkisesti. Mut tääkää ei tarkota sitä, ettenkö vois ottaa paria kiloa sopiviin paikkoihin.

Tän hetkistä kilomäärää en tiiä tasantarkalleen, mut veikkaisin jotain 51.2 kg ja pituutta löytyy rapiat 177 cm viime mittauksen mukaan. Ottaisin tähä varteen mielelläni lisää kiloja, jos ne on lihasta. Koska, miul näkyy kaikki samantien siis mahassa.

Miulla on kavereita, ketkä on miuta pyöreempiä, ja kyl mie tiedän sen että voi vituttaa jos käyn sanomaan että kun pitäis laihtua ja pitäis kuntoilla yms, mut jos joku teistä ihanista ystävistä lukee tätä, koittakaa ymmärtää et en haluu olla ilkee, se on vaan mun pään sisästä kiinni.

Ja vielä tähän loppuun yhteenvetona, en koe mulla olevan hyvännäköinen kroppa melkeenpä millään tavalla, koska liian laiha varsi ilman lihaksia on omasta mielestäni (ja tietääkseeni yleisestikkin ihmisten mielestä) melko ruman näköinen. Myönnän, jos mulla olis lihaksia,treenattu kroppa yms, leuhkisin et mulla on vitun hyvännäköinen vartalo. Mutta kun ei ole. Joten en todellakaan, TODELLAKAAN, ole ylpeä millään tavalla siitä kuinka laiha olen.

Vittu kiitti T Linda